sunnuntai 2. lokakuuta 2011

How you wan't live your life..?

Olenpas tässä tänään mietiskellyt, että mitä onnellisuus ja suru on. Mistä ne tulevat? Mitä ne oikeasti ylipäänsä edes ovat?

Itse mietin että onnellisuus varmaan tulee siitä mihin tyytyy elämässään. Miten ajattelee, että asiat on hyvin. Itse olen onnellinen vaikka asiat ehkä ovat "huonommin" kuin vähän aikaisemmin, mutta minulle se ei tarkoita etten voisi olla onnellinen. Minulla on hyviä ystäviä ja kaikista paras ystävä, kenestä en ikinä olisi valmis luopumaan ja luulinkin joutuvani, mutta onneksi en. Minulla on myös koti, vapaa-aikaa ja valinnanvapautta. Kaikilla sitä ei ole. Minun onnellisuuteni koostuu elämän pikkujutuista, jotka saavat iloiseksi ja mitkä ovat hyvin.

En oikein ymmärrä sitä materiallista onnea. Ei voi oikeasti olla onnellinen, jos kaiken täytyy olla tiptop. Täytyy olla hienot vaatteet ja kaikki täydellisesti. Silloin itsekin ehkä pakenee sitä mitä sinulla ei ole, esim. jos sinulla ei ole hyvää ystävää, jolle kertoa kaikki, voit purkaa surua kaikkeen materiaaliin. Mutta silti se ei tee sinua aidosti onnelliseksi ja sinä tiedät sen.

Onnellisuuden näkee ihmisestä päälepäin. Vain katse, hymy tai vain toisen rakkaan ihmisen näkeminen saa niin onnelliseksi, että säteilet kilometrien päähän. Myös surullisuuden ja synkkyyden näkee, ihminen ikään kuin sulkeutuu sisäänsä mylläämään tunteidensa kanssa, eikä se ole hyvä asia. Siihen tarvittaisiin hyvää ystävää puhumaan asiasta, mutta jos suru johtuukin siitä, ettei ystäviä ole, on vaikea jatkaa eteenpäin. Kaikki vanhatkin asiat alkavat kaatua päälle ja vain enemmän ja enemmän syvennyt itseesi surusi keskellä. Jonkun ajan päästä huomaat, että sinulle on saattanut ilmaantua uusia tuttavuuksia, joista voisi olla apua surussasi, jos vain osaisit puhua. Tai jos ei ole, niin ehkä olet saanut käsiteltyä asiaa niin ettei se enää painakkaan mieltäsi niin paljon. Olet jatkanut elämässäsi eteenpäin. Niin pitääkin olla, ei surea jaksa loputtomiin. Mietin, että jos minulla ei olisi tätä parasta ystävääni, mitä tekisin? En varmaan kykenisi edes itkemään, saatikka puhumaan seuraavaan kuukauteen, mutta ajatelkaa se on hurjan pitkä aika. Pakko siitä on päästä yli, ainakin jos sinulla on perhe tai muita ystäviä tukena. Jos jäisi kokonaan yksin, se olisi vaikeampaa.

Joten arvostakaa sitä mitä teillä on, tulkaa onnellisiksi niistä hyvistä asioista mitä teillä on, koska koskaan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu...

Biisiä näille tunteille:
James Morrison - I Won't Let You Go


--------------

I just thinking what is happiness and sadness. My happiness coming from satisfaction for my life. I don't understand happiness what coming for some materials like clothes etc. I think sadness come adversity for your life. Maybe your friends are leave you alone or something else so sad happend. But still you over these adversity and to move forward for your life with or without new friends or support. You just need a little more time for it.
So appreciate what you have, come happy the good things what you have because you never know what will happen tomorrow ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti